Blogi: Systeemihäiriöt ovat tuen saamisen esteitä
Systeemihäiriöllä tarkoitetaan sellaista hyvinvointijärjestelmään liittyvää tekijää, joka haittaa tai estää asiakasta saamasta parasta mahdollista palvelua ja tukea. Tutkija Ingvar Nilsson jakaa systeemihäiriöt kolmeen luokkaan: joko ne liittyvät palvelujärjestelmien yhteistyövaikeuksiin, kohtaamisen ongelmiin tai lainsäädännöllisiin pulmiin. Systeemihäiriöiden takia asiakas saattaa syrjäytyä systeemien väliin ei-kenenkään-asiakkaaksi. Näin käy esimerkiksi, jos joku viranomainen ei myönnä tukea, koska asiakkaan pitäisi ilmoittautua työnhakijaksi ja toinen järjestelmä arvioi asiakkaan työkyvyttömäksi, eikä anna hänen ilmoittautua työnhakijaksi.
Hoitomotivaatio on monessa suhteessa ongelmallinen käsite. Pohja hoitomotivaatiolle luodaan hyvän kohtaamisen ja palvelun kautta. Varsin usein kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat ihmiset eivät aina saa kaikkein parasta palvelua. Esteenä ovat usein nuo aikaisemmin mainitsemani systeemihäiriöt, erityisesti niistä kaksi ensimmäistä.
”Jos lopetat, voin auttaa sinua", on monen päihteitä käyttävän kokemus asioimisesta ammattilaisen kanssa. Kun huumeet muodostavat keskeisen elämänsisällön, ei niistä voi luopua, ellei elämään ole tarjota muuta sisältöä. Ehdollinen tuki ei auta - ihminen pitää kohdata ihmisenä, vaikkei hänen käyttäytymisensä aina olisi hyväksyttävissä.
Tutkija Ulrika Järkestig Berggren on kiinnittänyt huomiota tilanteeseen, jossa järjestelmiin liittyvät häiriöt saavat yksilökohtaisen diagnoosin muodon. Näin käy esimerkiksi, kun mielenterveysongelmista kärsivä asiakas jättää hoitokäynnin väliin. Helposti todetaan, että ”skitsofrenia aiheuttaa eristäytymistä”, sen sijaan, että kysyttäisiin, vastaako hoitopalvelu asiakkaan tarvetta ja toiveita. Jos asiakkaan hoitopalvelut eivät toimi, voidaan syytä hakea yksilöstä, eikä siitä, että hoitopalveluja ei ole sovitettu yhteen. Myös alhaisen elintason voidaan tulkita johtuvan rahankäytön vaikeuksista, vaikka asiakas elää alle toimeentulominimin, ja syy tähän on köyhyys, ei asiakkaan kyky.
Järjestig toteaakin tutkimuksessaan, että syy-seuraussuhteeksi usein määritellään yksilön kyvyissä olevat puutteet, vaikka alhaisen elintason ja syrjäytymisen syyt löytyvät rakenteista ja niiden toiminnasta. Näitä Järkestigin havaintoja voitaisiin kutsua myös piileviksi systeemihäiriöiksi, koska niiden löytyminen vaatii tilanteen lähempää tutkimista.
Tukikohdassa asiakkaan hyvä kohtaaminen on kaikkien toimintojen perusta. Asiakkaan tukemiselle ei aseteta ehtoja. Olen nykyään täysin vakuuttunut siitä, ettei asiakasta voida auttaa, ellei hänelle pystytä tuottamaan kuulluksi tulemisen tunnetta. Meidän oma määrittelymme tilanteesta ei saa mennä tämän edelle. Näin vaikka meidän luokituksemme ja diagnoosimme olisikin se objektiivisesti katsoen oikea. Ihminen on biopsykososiaalinen kokonaisuus, jossa toipuminen edistyy kuulluksi tulemisen kautta.
Teksti: Sauli Suominen
Suomen palveluohjausyhdistys ry. Personligt ombud i Finland rf.
puheenjohtaja
Lue seuraavaksi
Huolta vai hyvinvointia? Ratkaisuja päihteiden käyttäjän läheisen huomioimiseen hyvinvointialueilla
Miten läheisten tuen tarpeet tulisi huomioida sote-palveluissa? Tule kuulemaan aiheesta lisää 17.9. klo 14-16 järjestettävään tilaisuuteen. Tilaisuus on suunnattu hyvinvointialueiden palveluista päättävälle henkilöstölle sekä läheisiä työssään kohtaaville ammattilaisille.
Väylä-ryhmä tukee kuntoutujia päihteettömyyden alkuvaiheessa
Väylä-ryhmän aikana asiakkaat pääsevät kokemaan uusia elämyksiä ja voivat saada innostuksen uuteen harrastukseen. Monille ryhmäpäivien aikana käsitellyt aiheet esimerkiksi retkahdusprosessin vaiheista tai tunteiden tunnistamisesta tuovat uusia näkökulmia ja työkaluja päihteettömään elämään, kirjoittaa ohjaajamme Stefan Kyburz.