Historia

Järjestömme on kahden vuosikymmenen aikana juurtunut tärkeäksi osaksi pääkaupunkiseudun päihdepalvelujärjestelmää. Vapaaehtoistyöllä ja pienellä budjetilla vuonna 2000 käynnistynyt toimintamme on vuosien varrella laajentunut ja vakiintunut. Toimintamme ja palveluiden kehittämisen keskiössä ovat aina olleet asiakkaamme ja hyvä ja merkityksellinen kohtaaminen. Tutustu historiaamme ja lue, mitä kaikkea toimintavuosiemme varrelle on mahtunut.

 

1999

Nuorten huumeiden käyttö on kasvanut 1990-luvun toisen huumeaallon myötä. Hoidon tarve on suuri, mutta hoitoon pääsyssä on haasteita. Huumeiden käyttöön liittyy kielteistä asenneilmapiiriä ja tietämättömyyttä. Jaana Novitskij ja Anne Puonti suunnittelevat päihteitä käyttäville ja heidän läheisilleen tukea tarjoavan yhdistyksen perustamista. Ensimmäinen ryhmä huumeita käyttäville nuorille ja heidän läheisilleen käynnistyy pienellä budjetilla ja vapaaehtoisvoimin.

Historiikki_kuva1

2000

Kesäkuussa vuonna 2000 Omaiset Huumetyön Tukena ry (nykyinen Tukikohta ry) perustetaan ja merkitään yhdistysrekisteriin. Toiminta alkaa vähitellen vakiintua ja saada rahoitusta. Nuorille ja heidän läheisilleen järjestetään ryhmätoimintaa ja yhteisiä leiriviikonloppuja. Myöhemmin läheistyö eriytyy kuitenkin omaksi toiminnakseen.

2001

Nuorten ryhmätoimintaa jatketaan Nuorten elämänhallinta -nimisenä kehittämishankkeena, jonka lopputuloksena syntyy matalakynnyksinen kuntoutusmalli huumeita käyttävien nuorten tarpeisiin. Kehittämistyöstä julkaistaan seuraavana vuonna Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyö “Elämäntaitoja ryhmätyönä - kuntoutusmalli nuorille huumeidenkäyttäjille” (Novitskij, 2002).

2002

Nuorten ryhmät nimetään Elämäntaitoryhmiksi, joiden tavoitteena on vahvistaa päihteitä käyttävien nuorten elämänlaatua ja pystyvyyden tunnetta. Käynnissä on kaksi Elämäntaitoryhmää. Lisäksi yhdistys ylläpitää läheis- ja sururyhmää.

2004

Kun Omaiset Huumetyön Tukena ry on ollut toiminnassa muutaman vuoden ja tarjonnut apua päihteitä käyttäville nuorille, osa nuorista innostuu päihteettömyydestä ja päätyy hakeutumaan laitoskuntoutukseen. Esille nousee uusi tarve tukea päihteitä käyttäviä laitosjakson jälkeisessä arjessa. Tarvetta vastaamaan käynnistetään Jälkipolku-kuntoutus RAY:n projektiavustuksella. Jälkipolku tarjoaa avokuntoutusta, jolla autetaan asiakkaita löytämään työkaluja päihteettömään elämään.

Samana vuonna käynnistetään myös matalan kynnyksen tukipalveluita tarjoava kohtaamispaikka Avoimet ovet. Hyvän kohtaamisen, kuuntelemisen ja läsnäolon lisäksi Avoimissa ovissa tarjotaan palveluohjausta. Päihteitä käyttäviä asiakkaita tuetaan asioiden hoitamisessa ja elämäntilanteen jäsentämisessä, ja heille annetaan tietoa palveluista.

jälkipolku

2006

Jälkipolku-projekti päättyy. Projektin pohjalta valmistuu hoito-ohjelma.

Elämäntaitoryhmä-toiminnasta julkaistaan “Muutoksen mahdollisuus huumetyössä - ET-ohjaajan käsikirja” (Novitskij, 2006). Kirja on suunnattu ryhmänohjaajille ja se tarjoaa käytännön työvälineitä päihteitä käyttävien asiakkaiden kanssa työskenteleville.

2007

Avoimet ovet ja sen ohessa toteutettava palveluohjaus saavat rahoituksen vuonna 2007 käynnistyvän OmaTila-kehittämishankkeen myötä. Kehittämishankkeessa suunnitellaan ja rakennetaan palveluohjauksen työmallia, joka julkaistaan muutamaa vuotta myöhemmin (Rauhala, 2011).

2008

Aiemmin projektiavustuksella toteutettu Jälkipolku-kuntoutusohjelma siirtyy kokonaan kuntarahoitteiseksi. Sittemmin kuntoutusohjelma on osallistunut kilpailutuksiin. Ostavia tahoja ovat Helsinki, Espoo ja Vantaa.

2009

Tukikohdassa tehdään uusi avaus ja käynnistetään Senegalissa toteutettava kehitysyhteistyöprojekti, jota rahoittaa Ulkoministeriö. Sopi Jikko -nimisessä projektissa kehitetään maan oloihin soveltuvaa huumekuntoutusmallia. Senegaliin avataan tilat, joissa järjestetään muun muassa ohjattua ryhmätoimintaa, yksilöohjausta ja nettikahvilatoimintaa. Projektin päätteeksi julkaistaan työmalli (Novitskij & Touré, 2015), joka on suunnattu senegalilaisille päihdetyön ohjaajille, sosiaalityöntekijöille ja huumekuntoutuksen parissa työskenteleville.

Sopi Jikko keskus

2010

Jälkipolun toimintamallia hiotaan vuosien varrella. Vuonna 2010 käynnistetään erillinen ryhmä korvaushoidossa oleville. Kuntoutus jakautuu näin kahteen erilliseen avoryhmään, joista toinen on suunnattu päihdeongelmista toipuville, lääkkeettömille asiakkaille ja toinen korvaushoidossa oleville asiakkaille. 

Elämäntaitoryhmien toiminnasta julkaistaan tutkimus “Vaik on vielä käyttöö” - ET-työmallin vaikutus nuorten huumeiden käyttäjien elämään (Törmä & Huotari, 2010). Tutkimus osoittaa, että päihteitä käyttävät asiakkaat saavat hyötyjä haittoja vähentävästä, psykososiaaliseen kuntoutukseen ja vertaisvaikuttamiseen perustuvasta ryhmätoiminnasta.

rbsh

2011

Vertaisten osallisuutta vahvistava yhteistyöhanke Osis käynnistyy. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa (v. 2011-2014) yhteistyökumppaneina toimivat Omaiset Huumetyön Tukena ry, A-klinikkasäätiö ja Stop Huumeille ry. Vertaisten avulla voidaan tavoittaa heikossa asemassa olevia ihmisiä ja ohjata heitä palveluiden piiriin. Toiminta perustuu vertaisten ja työntekijöiden väliseen tasa-arvoiseen yhteistyöhön. Vertaisille järjestetään koulutusta ja virkistystoimintaa. He toimivat oppaina päihdemaailmassa ja auttavat ammattilaisia tavoittamaan heikommassa asemassa olevia päihteitä käyttäviä ihmisiä.

2012

Avoimien ovien ja palveluohjauksen toiminnasta julkaistaan tutkimus "Kohtaamisen kautta tukeen" - Avoimien ovien toiminnan ja palveluohjauksen vaikutus huumeita käyttävien asiakkaiden elämäntilanteeseen (Suominen & Malin-Kaartinen, 2013). Tutkimuksen mukaan matalan kynnyksen päiväkeskustoiminta ja palveluohjaus parantavat asiakkaiden elämäntilannetta.

2013

Järjestö julkaisee Johanna Vuorimiehen runoteoksen Halu. Runoteos kertoo nuoren naisen tarinan päihdemaailmasta toipumisen tielle. Siinä kuvataan tunteita ja ajatuksia, joita päihteiden käyttö ja kuntoutuminen saa ihmisessä aikaan.

2014

SATU-projekti käynnistyy. Projektin käynnistymistä edeltää havainto siitä, että sairaaloissa hoidetaan päihteitä käyttäviä potilaita, jotka eivät ole päihdepalveluiden piirissä. Monet potilaista jäävät sairaalahoidon jälkeen vaille apua ja tukea. Tähän ongelmaan SATU-projekti pyrkii vastaamaan. Päihteitä käyttäville ja psyykkisesti oireileville ihmisille tarjotaan tukea ja palveluohjausta sairaalahoidon aikana ja sen jälkeisessä arjessa. Myös sairaalahenkilökunnalle tarjotaan koulutusta ja valmiuksia päihteitä käyttävien asiakkaiden kohtaamiseen. Myöhemmin SATU jatkaa toimintaansa pysyvämmän rahoituksen turvin.

Osis-hankkeen onnistunut työ palkitaan, kun osahankkeet Katuklinikka ja Verna palkitaan Innopalkinto-kilpailussa. Vertaisten merkitys päihdetyössä ja sen kehittämisessä tunnistetaan. Osiksen toiminnasta julkaistaan myös Päihdetyön vertaistoiminnan opas (Virokannas, Osolanus & Varonen, 2014), jossa kerrotaan vertaistoiminnan kehittämisestä, menetelmistä ja havainnoista.

2015

Vertaisten osallisuutta vahvistava toiminta jatkuu, kun Osis-hankkeen toinen vaihe (v. 2015-2017) käynnistyy. Hankkeen toisessa vaiheessa yhteistyökumppaneina toimivat Tukikohta ry, A-klinikkasäätiö ja Suomen Lumme ry. 

Johanna Vuorimiehen vuonna 2013 julkaistun runoteoksen pohjalta julkaistaan tanssillinen lyhytelokuva, jonka kuvaajana ja ohjaajana toimii Antti Kirves. Video on nähtävillä Tukikohdan Youtube-kanavalla.

Omaiset Huumetyön Tukena ry vaihtaa nimensä Tukikohta ry:ksi.

2016

Kaksi uutta hanketta käynnistyy: OK ja Suunta. OK-hanke (v. 2016-2019) on kuuden toimijan yhteishanke. Tukikohdan osahankkeessa kehitetään kurssitoimintaa, jonka tavoitteena on vahvistaa opioidikorvaushoidossa olevien osallisuutta ja työelämävalmiuksia. Suunta-hankkeen tavoitteet ovat osin yhtenevät: sen tavoitteena on vahvistaa päihdeongelmasta toipuvien työelämä- ja opiskeluvalmiuksia, mutta toiminta suunnataan toipumisessaan pidemällä oleville.

2017

Osis-hankkeen toisen vaiheen loppuraportti “Tarinoita vertaisuudesta - Osiksen vertaisten tarinoita vertaistyön ytimestä” (Kumpulainen & Savolainen, 2017) julkaistaan. Vertaisten tarinat paljastavat, että vertaistoiminta on paljon enemmän kuin vain palveluihin saattamista, ohjaamista ja vertaistuen antamista. Se on myös vertaiselle mahdollisuus löytää itselleen uusi identiteetti ja paikka yhteiskunnassa. Osiksen toiminta vakiintuu ja jatkuu Tukikohta ry:n ja A-klinikkasäätiön yhteistyössä.

2018

Tukikohta ry saa vuoden Vuoden päihdesairaanhoitaja -tunnustuksen. Tunnustuksen perustelujen mukaan Tukikohta ry:ssä on kehitetty lukuisia innovatiivisia palveluja, joilla madalletaan palvelujärjestelmän raja-aitoja ja edistetään ihmisen oman elämänhallinnan vahvistumista.

Vuoden päihdesairaanhoitaja -tunnustus

2019

Suunta-toiminta vakiintuu ja muodostaa työelämävalmiuksia edistävän palvelukokonaisuuden. Siihen sisältyy työtoimintaa päihteitä käyttäville (Kynnyksetön työtoiminta), ryhmätoimintaa päihteettömyyden alkutaipaleella oleville (Väylä-ryhmä) sekä kurssitoimintaa päihdeongelmasta toipuville ja työelämään suuntaaville (Suunta-kurssi). 

SATU-toiminta on vuosien aikana laajentunut ja vakiintunut sairaaloihin sekä päihdepoliklinikoille. Keskeinen osa toimintaa on palveluohjauksen lisäksi vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus. Toiminnasta julkaistaan myös työmalli (Piho & Rantala, 2019).

2020

20-vuotias Tukikohta ry laajentaa palveluitaan Tor-verkkoon! Uusi Tukiverkko-hanke tarjoaa Tor-verkossa asioiville päihteitä käyttäville ihmisille palveluohjausta ja sosiaalineuvontaa sekä anonyymia keskustelutukea erilaisiin elämäntilanteen haasteisiin.

Tukikohdassa aloitetaan myös jalkautuva työ, jossa viedään tukea ja apua, puhtaita käyttövälineitä sekä infoa kaduille. Myös ympäristötyö käynnistyy: ympäristökierroksilla kerätään roskia ja käyttövälineitä ympäristöstä sekä jaetaan puhtaita käyttövälineitä niitä tarvitseville. 

Jalkautuva työ_Tukikohtary