Tiedote: Päihdepalveluja arvioitava uudelleen koronaepidemian takia

Moni päihdeongelmista kärsivä on jäänyt koronaepidemian vuoksi vaille säännönmukaista hoitoa ja tukea. Päihdepalveluja kehittävät ja tuottavat päihdejärjestöt sekä palveluntuottajat ovat avainasemassa, kun rakennetaan pandemian jälkeistä elämää.

– Olemme uuden edessä koronakriisin vuoksi. Järjestöillä on tärkeä rooli ihmisten hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäjinä. Nyt tämä rooli korostuu entisestään, sillä osa päihdeongelmista kärsivistä ihmisistä on pudonnut tarvitsemiensa palveluiden ulkopuolelle, ja luottamusta pitää rakentaa uudestaan, sanoo Tukikohta ry:n toiminnanjohtaja Ron Furman.

Tällä hetkellä osa palveluja tarvitsevista ei pääse yrityksistä huolimatta tarvitsemansa hoidon ja kuntoutuksen piiriin, jolloin ongelmat syvenevät.

Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka toteaa, että koronan aiheuttaman poikkeustilan aikana on tärkeää turvata kaikkien vakavimmista ongelmista kärsivien perustarpeet, kuten mahdollisuus riittävään hygieniaan, ruokaan ja turvalliseen suojaan.

–   Monet haasteet, joita päihde- ja mielenterveyssairauksien kanssa kamppailevat ihmiset kohtaavat, kuten asunnottomuus, ovat nyt tärkeitä ratkoa, Vainikka sanoo.
Päihdetyötä tekevät järjestöt ovat jo pitkään peräänkuuluttaneet hoitopolkujen selkeyttämisen merkitystä etenkin paljon palveluja tarvitsevien päihderiippuvaisten ihmisten kohdalla.  Riittävä ja tarpeenmukainen hoito sekä arkea tukevat palvelut tulee taata niitä tarvitseville.

Tällä hetkellä osa palveluja tarvitsevista ei pääse yrityksistä huolimatta tarvitsemansa hoidon ja kuntoutuksen piiriin, jolloin ongelmat syvenevät.  Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi jo vuonna 2015, että mahdollisesti vain joka kolmas päihdepalveluista hyötyvistä henkilöistä on näiden palvelujen piirissä.

Osassa kunnista päihdepalvelut ovat kärsineet jo pidempään resurssipulasta, eikä päihdeongelmien syvyyttä ja pitkäkestoista luonnetta ole aina huomioitu päihdepalveluiden organisoinnissa. Riittävän ja tarpeen mukaisen hoidon piiriin pääseminen on ollut hidasta ja hoitojaksot lyhyitä. Lisäksi päihdepalvelujen saatavuus vaihtelee asuinkunnan mukaan, mikä asettaa avun tarvitsijat eriarvoiseen asemaan.

Järjestöjen tarjoamissa matalan kynnyksen palveluissa ongelmat ovat näkyneet puutteina perustarpeissa, kuten nälkänä, köyhyytenä ja yksinäisyytenä. Myös ongelmista kärsivien läheiset ovat riskissä sairastua tai uupua.

– Nyt olisi hyvä hetki arvioida päihdepalveluja ja niiden merkitystä uudelleen sekä panostaa palvelujen saavutettavuuteen. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on koronakriisin aikana lisännyt kapasiteettiaan ja avannut uuden vieroitusosaston, Ron Furman sanoo.

– Tulevaisuudessa palveluista on tehtävä houkuttelevia ja sellaisia, että ne tukevat käyttäjien arkea ja niihin on helppo hakeutua, kun ongelmat alkavat kasaantua. Tärkeää olisi tehdä tavoitteellista yhteistyötä kuntien, järjestöjen ja palveluntuottajien kanssa.

Järjestösektorilla on hyvät valmiudet tukea julkisen päihdehuollon asiakkaita muun muassa matalan kynnyksen palveluiden ja erilaisen päivätoiminnan osalta. Lisäksi järjestöissä on hyvää kokemusta kuntien työntekijöiden jalkautumisesta järjestöjen ylläpitämiin palveluihin tapaamaan asiakkaita. Tämä lisää asiakkaiden luottamusta viranomaisiin ja tätä kautta halua hakeutua hoitoon.

– Mahdollisille odotusajoille ja hoidon tarpeen arviointijaksoille tulisi olla tarjolla riittäviä tukipalveluita, samoin jälkikuntoutukseen. Oikea-aikaisella ja joustavalla hoitoon pääsyllä voidaan tukea sekä päihteitä käyttävää itseään että hänen lähipiiriään ja estää ongelmien pitkittyminen. Hyvä jälkikuntoutus ehkäisee ongelmien uusiutumista, Furman sanoo.

Tiedote julkaistu alun perin EPT-verkoston sivuilla