Terveisiä Tanskasta: ”Ihmisiä on helpompi auttaa, kun he ovat elossa.”

Tukikohdan työntekijät olivat Tanskassa tutustumassa haittoja vähentäviin palveluihin. Vierailimme Kööpenhaminassa Vesterbron alueella, jossa pääsimme tutustumaan laajalti palveluihin, jotka on suunnattu vielä päihteitä käyttäville ihmisille. Tutustumiskohteina olivat esimerkiksi käyttäjäyhdistys, käyttöhuoneet, liikkuva käyttöhuone, ainetunnistus ja naloksonin käyttö. Tutustumismatka oli onnistunut ja ajatuksia herättävä. Oli hieno kokemus nähdä, millaisella tasolla haittoja vähentävä työ on Tanskassa.

Aina on toivoa

Tapasimme Antidote-järjestön perustaja Michael Olsenin, joka korosti, kuinka ihmisiä on helpompi auttaa, kun he ovat elossa. Se tarkoittaa, että aina on toivoa. Päihteitä käyttävät ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja myös heillä on oikeus inhimilliseen kohteluun.

Olsen kertoi, että käyttöhuoneet saatiin alun perin käyttöön laissa olevan porsaanreiän avulla. Olsen oli huomannut, että pyörillä kulkeva käyttöhuone ei ollut laissa kielletty. Vuonna 2011 hän otti käyttöön liikkuvan käyttöhuoneen Vesterbrossa, joka oli päihteitä käyttävien ihmisten keskittymä. Käyttöhuoneelle annettiin nimeksi Fixelance. Olsen keräsi paljon tietoa sen toiminnasta. Seuraavana vuonna kaupunki teki lakimuutoksen, joka mahdollisti kuntien järjestämät käyttöhuoneet.

Päihdesairaat tarvitsevat apua ja tukea

Päällimmäisenä matkaltamme jäi mieleen se, kuinka tanskalaiset suhtautuvat päihteitä käyttäviin ihmisiin. Asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on kaiken ytimessä. Käyttöhuoneessa henkilökunta neuvoo vain, jos asiakas itse sitä pyytää.

Yhteistyö haittoja vähentävää työtä tekevien ja paikallisen poliisin välillä on tärkeää. Tanskassa poliisi ei  kontrolloi käyttöä, vaan näkee päihteitä käyttävät ihmisinä, jotka tarvitsevat apua, hoitoa ja tukea.

Asennemuutos on ollut merkittävin tekijä Tanskan haittoja vähentävän työn kehittymisessä nykyiselle tasolle.

Mitä voimme oppia Tanskasta

Suomessa käyttöhuoneita on vastustettu paljon. Tanskassa on kuitenkin huomattu, miten ne tuovat turvaa ympäristöön ja vähentävät lieveilmiöitä – sekä ennen kaikkea auttavat pitämään ihmisiä hengissä. Myös Suomessa meidän olisi aika herätä siihen, että tämä nykyinen päihdetilanne on todellisuutta. Huumekuolemiin tulisi vastata oikeanlaisin keinon, ei puhein eikä toiveajattelulla.

Monen mielestä käyttöhuoneet ja muu haittoja vähentävä työ ovat käyttöä ylläpitävää toimintaa. Sitähän ne toki toisaalta ovatkin, mutta jos tällaisia palveluita ei ole, se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle (esimerkiksi erikoissairaanhoidon kulut). Lisäksi täytyy muistaa, että hyvinvointivaltiossa tulisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet palveluihin. Siksi haittoja vähentävä työ on inhimillisesti ja taloudellisesti perusteltu valinta.

Jos haluamme muutosta vallitsevaan päihdetilanteeseen, täytyy myös asenteiden muuttua. Päihteitä käyttävien ihmisten auttaminen herättää Suomessa usein vihaa ja paheksuntaa. Vakaassa elämäntilanteessa olevan on helppo neuvoa, kuinka päihteitä käyttävän ihmisen kuuluisi ryhdistäytyä ja ratkaista ongelmansa. Niin on helppoa sanoa, jos ei ole seissyt toisen saappaissa. Aina ei elämä ei kuitenkaan mene niin kuin toivoo, ja elämässä tulee tehtyä myös virheitä. Voisiko aito ja inhimillinen kohtaaminen auttaa enemmän kuin vääristä valinnoista soimaaminen?

Kirjoittaja: Ron Furman, Tukikohta ry:n toiminnanjohtaja