Ihmiset tutkivat pöydällä olevaa paperia, jossa on erilaisia kaavioita ja diagrammeja.

Puheet seis, nyt on aika toimia!

Keskustelu huumeiden käyttöhuoneista on käynyt kiivaana niitä koskevasta kansalaisaloitteesta lähtien. Eri medioissa on tuotu laajalti näkyväksi päihteitä käyttävien tilannetta. Aihe on herättänyt paljon tunnepitoisia näkemyksiä mutta myös halua kartoittaa valvottujen käyttötilojen toteutusmahdollisuuksia selvitysten ja työryhmien avulla.

Samaan aikaan heikoimmassa asemassa olevien päihteitä käyttävien tilanne pahenee koko ajan. Pelkät keskustelut ja selvitykset eivät auta sitä kadulla elävää, joka tarvitsisi apua nyt. Meillä on jo faktapohjaista tietoa ja muissa Euroopan maissa saatuja kokemuksia vastaavan tilanteen onnistuneesta kohentamisesta. Päihteitä käyttäviä ihmisiä on saatu hyvin palveluiden piiriin, ja käytön keskittyminen valvottuihin tiloihin on vaikuttanut merkittävästi myös kaupunkiympäristöön.

 

Asenneilmapiiri kaipaa muutosta

Päihteet ja päihteiden käyttäjät tulevat aina olemaan osa yhteiskuntaa – halusimme sitä tai emme. Vaikka meillä olisi maailman parhaat päihdepalvelut, osa ihmisistä jatkaa päihteiden käyttämistä. Sen vuoksi tarvitsemme myös päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja vähentävää työtä, kuten yliannostuskuolemien ehkäisyä käyttöhuoneiden avulla.

Haittoja vähentävien palveluiden tarjoamisessa ei ole kyse käytön hyväksymisestä. Kyse on ennen kaikkea siitä, haluammeko auttaa ja arvostammeko ihmisiä, jotka edelleen käyttävät päihteitä. Siitä, näemmekö päihteitä käyttävällä samanlaisen ihmisarvon kuin muillakin. Meidän inhimillinen velvollisuutemme on huolehtia kaikista haavoittuvaisimmassa asemassa olevista kansalaisista, joihin huumeita käyttävät kuuluvat.

Asennettaan voi testata kysymällä, näenkö päihteitä käyttävän ihmisen ongelmana vai lähimmäisenä, joka tarvitsee apua. Kun kohtaamme jokaisen ihmisen kunnioittavasti ja arvostavasti – hänen elämäntilanteestaan riippumatta, se myös madaltaa hänen kynnystään hakea tukea ja apua. Asenneilmapiirin muuttaminen onkin siksi keskeinen osa huumeongelman ratkaisua.

 

Kaikki keinot käyttöön – avun tarve on nyt

Pahenevaan huumetilanteeseen on olemassa konkreettisia ja näyttöön perustuvia ratkaisumalleja. Niitä on esitelty esimerkiksi THLn kokoamassa seitsemän suosituksen listassa sekä THL:n  tiedotteessa, jossa johtaja Mika Salminen kritisoi nykyistä huumepolitiikkaa. Käyttöhuoneet eivät yksistään ratkaise ongelmaa; esitetyt keinot on syytä ottaa käyttöön monipuolisesti.

Uusien keinojen käyttöönotto ei voi kuitenkaan tarkoittaa jo olemassa olevien palveluiden supistamista. Jos käyttöhuoneisiin otetaan rahaa esimerkiksi päihdekuntoutuksesta, toivottua hyötyä ei voida saavuttaa. Tarvitsemme yhtäaikaisesti käytön riskeistä kertovaa ehkäisevää päihdetyötä, riittävää ja oikea-aikaista kuntoutusta sekä kattavasti erilaisia haittoja vähentäviä toimenpiteitä. Tärkeää on myös palvelun oikea-aikaisuus: jokaisella tulee olla mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua heti.

Paheneva huumetilanne edellyttää päättäjiltä  rohkeutta tehdä nopeita päätöksiä ja laajentaa palveluita. Rohkeutta auttaa ihmisiä ilman pitkiä selvitysprosesseja. Saamme jatkuvasti lukea uutisista asioista, jotka vievät tilannetta entistä pahemmaksi. Jokainen selvityksiin kuluva päivä kasvattaa ongelmasta aiheutuvia taloudellisia kuluja sekä ennen kaikkea inhimillisiä kärsimyksiä. On aika kääriä hihat.

 

Teksti: Ron Furman, toiminnanjohtaja, Tukikohta ry

 

Lue seuraavaksi

Haemme avustavaa ohjaajaa etsivään työhön ja nuorten kohtaamispaikkaan!

2.2.2024

Työntekijä tulee työskentelemään avustavana ohjaajana päihteitä käyttäville suunnatussa Etsivä löytää -toiminnassa ja Nuorten tukikohta -hankkeessa. Työnkuvaan kuuluu mm. etsivää ja jalkautuvaa työtä, palveluohjausta, kohtaamispaikkatoimintaa ja verkostoyhteistyötä. Haethan tehtävään viimeistään 15.2.2024.

“Kovat on ajat, mutta kovia on tytötkin”* – Etsivä löytää -hanke kohtaa vaikeassa asemassa olevia

25.1.2024

Etsivä löytää -hanke on tehnyt etsivää päihdetyötä kesäkuusta 2021 alkaen. Asiakkaiden elämäntilanteeseen liittyy monenlaisia haasteita. Hanketyöntekijät Anu Ruotsalainen ja Hanna Riihimäki nostavat esille mm. voimistuvan stigman ja vaikeuden päästä palveluiden piiriin.