Päihteitä käyttävän läheisten turvattomuus jää helposti näkymättömäksi – “Läheisillä on oikeus turvaan”

Tukikohta ry:n läheistyöntekijät Marja Oivo ja Heidi Koponen kohtaavat ja tukevat työssään päihteitä käyttävien läheisiä. Turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat lähes poikkeuksetta esillä asiakaskohtaamisissa. 

Moni läheinen kantaa jatkuvaa huolta päihteitä käyttävän perheenjäsenen tai muun läheisen hyvinvoinnista. Halu auttaa ja suojella on inhimillinen ja ymmärrettävä, kun kyseessä on rakas ihminen. Samalla oma turvallisuus ja jaksaminen jäävät usein taka-alalle.

“Liian usein läheiset jäävät yksin tai he kokevat, etteivät tule ymmärretyiksi tilanteessaan”, Heidi toteaa. 

Läheisille suunnattua tukea on edelleen liian vähän tarjolla, mikä vaikeuttaa avun saamista. Tämä näkyy myös Tukikohta ry:n toiminnassa: läheistyöhön hakeutuu enemmän asiakkaita kuin voidaan tällä hetkellä ottaa vastaan. “Tarve kuulluksi tulemiselle, rinnalla kulkemiselle ja tuelle on suuri”, Heidi toteaa.

Yksin jääminen lisää riskiä altistua turvattomuudelle ja väkivallan eri muodoille.

Yksin jääminen lisää myös riskiä altistua turvattomuudelle ja väkivallan eri muodoille. Häpeä vaikeuttaa tilanteesta puhumista, ja joskus tilanne on jatkunut niin pitkään, että väkivalta on normalisoitunut osaksi arkea.

Väkivallan monet kasvot

Väkivalta jää helposti näkymättömäksi. Tukikohdan läheisille toteuttamissa asiakaskyselyissä kartoitetaan muutaman kysymyksen verran fyysisen ja henkisen väkivallan kokemuksia. “Olemme huomanneet, että väkivalta nousee kyselyissä harvoin esiin”, kertoo Heidi. “Kasvokkaisissa tapaamisissa käy kuitenkin usein ilmi, että taustalla on pitkäkestoista ja monimuotoista henkistä, ja toisinaan myös fyysistä väkivaltaa. Koettua ei vain aina tunnisteta väkivallaksi.”

Läheiset voivat joutua kokemaan esimerkiksi uhkailua ja painostusta. Tyypillisiä tilanteita ovat esimerkiksi ne, joissa päihteitä käyttävä läheinen uhkaa vahingoittaa itseään tai muita, ellei saa rahaa. Väkivallan muodoista taloudellinen väkivalta jää usein helpoiten tunnistamatta.

Läheinen voi kokea, ettei hänellä ole vaihtoehtoa kuin antaa rahaa. Esimerkiksi vanhemman ja lapsen suhteeseen kuuluu inhimillinen ja perustavanlaatuinen tarve suojella omaa lasta kaikelta uhalta. Se on luonnollinen osa vanhemmuutta. Kun mukaan suhteeseen astuvat päihteet, tilanne monimutkaistuu. 

Ajatus siitä, ettei antaisi omalle lapselleen rahaa tai majoitusta, voi tuntua sietämättömältä. “Monella on syvällä ajatus, että jos en auta, altistan lapseni vaaralle. Joskus läheiset ovat ajautuneet itse hyvin hankaliin tilanteisiin. Läheinen on saattanut rahoittaa lapsen elämistä niin paljon, että hänelle on kertynyt vuokravelkaa tai hän on itse vaarassa menettää asuntonsa”, Heidi kertoo käytännön esimerkkejä. 

Ajatus siitä, ettei antaisi omalle lapselleen rahaa tai majoitusta, voi tuntua sietämättömältä.

“Vanhemman näkökulmasta kyse on edelleen rakkaasta ihmisestä, omasta lapsesta. Samalla vuorovaikutukseen astuu kuitenkin ‘päihdepersoona’, joka toimii usein itsekeskeisesti ja oman päihteiden käytön jatkumisen ehdoilla, muiden tarpeet unohtaen. Vuorovaikutuksen asetelma vääristyy ja läheinen joutuu helposti altavastaajan asemaan. Tarve auttaa, rakastaa ja tukea saattaa johtaa siihen, että läheinen joutuukin hyväksikäytetyksi. Moni elää vuosia siinä ajatuksessa, että ‘minun täytyy jaksaa auttaa’, vaikka omat rajat ylittyvät toistuvasti”, Heidi kuvailee.  

Moni sanoittaa, että puolisosta voi erota, mutta omasta lapsesta ei. “Oma lapsi pysyy aina omana riippumatta siitä, kuinka vaikeaksi tilanne päihteiden vuoksi muodostuu. Tämä tekee vanhemman roolista erityisen kuormittavan ja kipeän. Huoli ei lopu, eikä side katkea, vaikka lapsi olisi jo aikuinen ja tilanteet toistuvasti turvattomia”, Marja sanoo. 

Turvallisuudesta puhuminen edellyttää luottamusta

Turvallisuuteen liittyvät teemat ovat asiakkaille usein hankalia hahmottaa ja käsitellä. Asiakassuhteessa voi mennä pitkänkin aikaa ennen kuin väkivallasta tai vuorovaikutuksesta päihteitä käyttävän läheisen kanssa puhutaan avoimesti. 

“Usein vasta luottamuksen syvennyttyä asiakas alkaa sanoittaa, mitä arjessa oikeasti tapahtuu. Asiakas tarvitsee kokemuksen siitä, että häntä ei häpäistä eikä arvioida. Vasta tämän kokemuksen myötä on mahdollista käsitellä todellisia turvallisuustekijöitä ja väkivallan muotoja”, Marja painottaa. 

“Moni läheinen on saanut aiemmin esimerkiksi tuttaviltaan neuvoja, jotka ovat vain syventäneet kokemusta siitä, etteivät toiset ymmärrä. Tukikohdan läheistyössä keskeistä on rinnalla kulkeminen ja kuunteleminen, ei valmiit ohjeet tai ratkaisut. Luottamus rakentuu vähitellen”, Heidi sanoo.

Joskus läheisillä on kuitenkin tilanteita, joissa on välitön fyysisen väkivallan uhka. “Silloin tietysti annamme käytännön neuvoja, autamme tekemään turvasuunnitelman ja ohjaamme palveluihin, joista saa tarvittavan tuen väkivallalta suojautumiseen”, läheistyöntekijät painottavat. 

Yksilöllistä tukea ja ryhmätoimintaa

Tukikohta tarjoaa läheisille yksilöllistä keskustelutukea sekä ammatillisesti ohjattua ryhmätoimintaa. Jos asiakkaan tilanne on hyvin akuutti, suositellaan ensisijaisesti yksilötyötä. Kun asiakas on saanut riittävästi yksilöllistä tukea, ryhmään orientoituminen on mahdollista. 

“Ryhmätoimintaan osallistuminen edellyttää jonkinlaista vakaampaa vaihetta, jossa pystyy kuuntelemaan myös muiden kokemuksia ja osallistumaan yhteiseen prosessiin”, Marja sanoo. “Kun avun muoto ajoitetaan oikeaan vaiheeseen, siitä on myös enemmän hyötyä. Oikea-aikainen ryhmämuotoinen tuki tarjoaa asiakkaille usein merkittävää tukea ja oivalluksia. Muiden tarinoiden kuuleminen ja oman kokemuksen jakaminen voimaannuttavat. Vertaistuella on iso merkitys.” 

“On hienoa seurata, miten ryhmissä syntyy lämmin ja myötätuntoinen ilmapiiri, jossa osallistujat tukevat toisiaan lempeästi. Saatetaan vaikka rohkaista sulkemaan puhelin yöksi, jotta saisi nukkua yhden yön rauhassa”, Heidi kuvailee. 

Monella kestää havahtua siihen, että myös itse tarvitsee empatiaa.

Monella kuitenkin kestää havahtua siihen, että myös itse tarvitsee empatiaa. “Tähän liittyvät oivallukset kypsyvät usein vasta ryhmän jälkeen”, Heidi sanoo.

Turvallisuus on jokaisen oikeus

Läheissuhteita on monenlaisia, ja tärkeää on huomioida, etteivät ihmissuhteet ole koskaan mustavalkoisia. Turva ja turvattomuus voivat olla läsnä yhtä aikaa. 

Päihteiden käyttö läheisessä suhteessa kuormittaa kuitenkin lähes poikkeuksetta ainakin psyykkisesti. Siksi on tärkeää tunnistaa, miten tilanne vaikuttaa omaan hyvinvointiin. 

Omaa turvallisuuden kokemusta on mahdollista vahvistaa, vaikka turvattomuuden kokemukset olisivat syviä ja pitkäkestoisia. Tukikohta ry:n läheistyöntekijät rohkaisevat päihteitä käyttävien läheisiä hakeutumaan avun ja tuen piiriin. Jo lyhytkin työskentelyjakso voi auttaa selkeyttämään, miten omaa turvallisuutta voi vahvistaa.

Läheisenä ei tarvitse uhrata kaikkea, ei edes rakkauden nimissä. Itsensä suojeleminen ei ole itsekkyyttä.

“Läheisenä ei tarvitse uhrata kaikkea, ei edes rakkauden nimissä. Itsensä suojeleminen ei ole itsekkyyttä”, Heidi muistuttaa.

Turvallisuuden tunnetta rakennetaan Tukikohdan yksilö- ja ryhmätyössä konkreettisilla työkaluilla, jotka voivat jäädä osaksi arkea myös jatkossa. 

“Usein läheisillä on tunne, ettei mikään muutu. Kuitenkin puhuminen voi olla ensimmäinen askel kohti muutosta. Keskeistä on oppia tunnistamaan, millaisessa vuorovaikutuksessa voi olla itseään kunnioittavalla tavalla”, Marja kertoo. 

Kyse on rajojen tunnistamisesta ja siitä, ettei kukaan kestä elämää jatkuvassa hälytystilassa. Jokaisella on oikeus suojella itseään. 

“Tämä on aihe, josta puhumme jokaisen asiakkaan kanssa. Turvallisuus ei tarkoita vain fyysistä suojaa, vaan myös sisäistä jaksamista”, Heidi sanoo.

Läheistenpäivää vietetään vuosittain 5. toukokuuta. Vuonna 2025 teema on "Ole turvassa". Päivän tarkoituksena on nostaa esiin niiden läheiset, joiden elämään toisen ihmisen päihderiippuvuus vaikuttaa. Nyt jo kuudetta kertaa vietettävän päivän tavoitteena on muistuttaa, että kenenkään ei tulisi jäädä yksin kokemustensa kanssa. Lue lisää: www.läheistenpäivä.fi

Teksti: Elsa Pingoud