“Päihderiippuvuudesta on mahdollista toipua” – Jälkipolussa opetellaan päihteetöntä arkea

Ihminen, joka on ollut ilman päihteitä vasta lyhyen aikaa, ei useinkaan luota omiin kykyihinsä pysyä raittiina. Pitkäkestoinen päihdekuntoutusohjelma antaa turvallisen paikan ja ryhmän tuen ylläpitää raittiutta ja harjoitella elämäntavan muutosta.  Jälkipolku-kuntoutusohjelman hoitovastaava Jonna Siivikko kertoo, millaisia työkaluja Jälkipolussa annetaan päihteettömyyden ylläpitämiseen ja riippuvuuden hoitamiseen.

Päihteettömyyden ylläpitämisessä keskeistä on selvitä arkielämässä vastaan tulevista tilanteista ja niihin liittyvistä tunteista päihteettömänä, Siivikko kertoo. Hänen mukaansa on tärkeää oppia tunnistamaan, mitkä tilanteet tai tunteet lisäävät retkahdusriskiä ja päihdemielihaluja. Silloin voi ennakoida näitä tilanteita ja purkaa tunteitaan toisella tapaa.

“Kun on elänyt ulkoisen tyydytyksen eli päihteen ehdoilla, yhteys omaan itseen ja sisäisiin tarpeisiin on haurastunut, kun päihde on ollut ratkaisu kaikkeen”, Siivikko pohtii. “Myös traumatisoivat tapahtumat, joita valtaosalla toipujista on, vaikeuttavat yhteyttä omaan itseen”, hän lisää. Jälkipolku-kuntoutuksessa yksi keskeinen tavoite onkin opetella tunnistamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan ja sitä, miten eri asiat vaikuttavat omaan olotilaan. Kuntoutuksessa opetellaan tunnistamaan esimerkiksi ravinnon, levon ja tuen tarvetta ja huomioimaan ne arjen valinnoissa. Panostus tähän on kannattanut, sillä Jälkipolun asiakkaat kokevat, että kuntoutuksesta on ollut paljon hyötyä omien tarpeiden tunnistamisessa.*

Miten päihderiippuvuutta hoidetaan?

”Haluaisin nähdä yhteiskunnallisessa keskustelussa enemmän sellaista viestiä, että päihderiippuvuudesta on mahdollista toipua”, Siivikko kertoo. Hänen mukaansa toipuminen on mahdollista, kun ihminen opettelee tunnistamaan riippuvuuden ilmenemistä itsessään ja tekemään riippuvuutta hoitavia asioita. Toipujan täytyy esimerkiksi opetella uusia toimintamalleja, impulssien säätelyä ja tunnetaitoja.

Siivikon mukaan riippuvuuden hoitaminen ei tarkoita vain päihteettömänä olemista vaan myös pyrkimystä hyvinvointiin ja täysipainoiseen elämään. Jälkipolussa tätä tavoitetta seurataan kysymällä asiakkailta heidän hyvinvointiaan ennen ja jälkeen kuntoutuksen. Edellisen kolmen vuoden (2023–2025) aikana asiakkaiden hyvinvointi ennen kuntoutuksen alkua oli keskimäärin 2,2 ja kuntoutuksen jälkeen 4,2 (asteikolla, jossa 1=erittäin huono ja 5=erittäin hyvä).

Miten retkahduksen voi estää?

Toipumiseen kuuluu erilaisia vaiheita, ja myös motivaation aaltoilu on tyypillistä. Siivikon mukaan huomattavasti ennen päihdemielihaluja on usein nähtävissä retkahdusta enteileviä merkkejä, kuten muutoksia mielialassa, muutosta kyseenalaistavia ajatuksia, lipsumista toimivissa rutiineissa ja eristäytymistä muutoksessa tukevista ihmisistä. Hänen mukaansa retkahdus on mahdollista estää, jos tunnistaa tällaiset ennakoivat merkit ajoissa. 

Kun Jälkipolussa huomataan laskeneen motivaation merkkejä, asiakkaalta kysytään “miten sulla menee” ja haastetaan pohtimaan, voisiko kyse olla vireillä olevasta retkahdusprosessista. Myös vertaisten tuella on tärkeä merkitys. “Joskus voi olla helpompi saada kiinni vertaisen kertomasta ‘mullekin kävi just noin’ -kokemuksesta kuin ammattilaisen puheesta”, Siivikko kuvailee. Avuksi on myös turvasuunnitelma, johon on suunniteltu, kehen voi olla yhteydessä ja mitä tehdä vaikealla hetkellä.

Mitä päihdekuntoutuksen jälkeen? 

Kuntoutuksen aikana asiakas saa paljon keinoja päihteettömyyden ylläpitämiseen* ja päihderiippuvuuden hoitamiseen. Jälkipolussa luodaan tukiverkostoa, joka tukee elämänmuutoksen ylläpitämisessä kuntoutuksen jälkeenkin. Jälkipolun toipujat käyvät tutustumassa päihteettömissä yhteisöissä, kuten Harjulan päihteettömässä olohuoneessa ja Stop Huumeille ry:n toiminnassa.  “Päihdetoimijoiden kohtaamispaikkojen lisäksi olemme tutustuneet esimerkiksi Taiteen sulattamoon, Portti-teatteriin ja työväenopistojen harrastusmahdollisuuksiin”, Siivikko luettelee. Myös kuntoutuksessa solmitut ystävyyssuhteet ovat osa toipujan tukiverkostoa.

Jälkipolun monipuoliset yhteistyöverkostot auttavat löytämään asiakkaille sopivia palveluja ja toimintoja kuntoutuksen jälkeen. “Osa siirtyy Jälkipolusta esimerkiksi Tukikohdan Suunta-kurssille, joka on työ- ja opiskeluelämään valmentava kurssi päihdekuntoutujille, ja osa menee esimerkiksi työkokeiluun Stop Huumeille ry:lle”, Siivikko kertoo. Keskeinen yhteistyötaho on myös asiakkaan Jälkipolkuun lähettänyt taho eli kunnalliset päihdepalvelut, joiden kanssa pohditaan, mitä palveluita asiakas seuraavaksi tarvitsee.

Yhteys Jälkipolkuun voi säilyä myös kuntoutuksen jälkeen. Jälkipolussa järjestetään kokemuskahveja eli entisten ja nykyisten jälkipolkulaisten yhteisiä tapaamisia, joissa jaetaan kokemuksia toipumisesta. “Tapaamisissa on ollut upeaa kuulla kuntoutuksen käyneiden jatkopoluista”, Siivikko kertoo. “Niissä on tullut myös näkyväksi, kuinka merkittävä kuntoutusyhteisömme on monelle ollut toipumisen alkutaipaleella.”

* Kuntoutusohjelman lopussa asiakkaat vastaavat kyselyyn, jolla selvitetään, millaista hyötyä asiakas on saanut Jälkipolusta. Edeltävän kolmen vuoden (2023–2025) aikana vastausten keskiarvo väittämälle “Olen oppinut tunnistamaan omia tarpeitani” oli 4,2 asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan ja 5 = erittäin paljon). Väittämälle “Olen saanut keinoja päihteettömyyden ylläpitämiseen” vastausten keskiarvo oli 4,5 asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan ja 5 = erittäin paljon). 

Teksti: Outi Tulijoki