Näkisivätpä he kokonaisuuden (1)

“Näkisivätpä he kokonaisuuden, ihmisen” -Tukikohta ry tuo esille päihteitä käyttävien asiakkaiden palvelukokemuksia

Tukikohta ry nostaa somekanavissaan kesäkuun aikana esille päihteitä käyttävien asiakkaiden näkemyksiä palvelujärjestelmän toimivuudesta. Tukikohta ry toteutti asiakkailleen kyselyn, johon vastasi 23 henkilöä. Kyselyssä kävi ilmi, että asiakkailla oli moninaisia hyviä ja huonoja kokemuksia palvelujärjestelmässä asioimisesta.

Vastauksissa nousivat esiin stigman kokemukset, pitkät jonotusajat, yksilöllisen hoidon puute ja palvelusta toiseen pompottelu, mutta vastaajat kertoivat myös positiivisista kohtaamisista, riittävästä ohjauksesta ja tuesta sekä asumisneuvonnan merkityksellisyydestä. Tukikohdan Anne Puonti lisäksi kertoo, miten palvelujärjestelmän haasteet näkyvät hänen työssään palveluohjaajana.

Palvelujärjestelmän rakenteelliset haasteet

Palvelujärjestelmän yksi keskeinen haaste on sen pirstaleisuus ja hajanaisuus. Apua tarvitsevan voi olla vaikea löytää palvelukokonaisuudesta itselleen sopivia palveluita. Palvelujärjestelmää kuvataankin usein sanoilla ”viidakko” ja ”labyrintti”. Palveluiden saatavuutta heikentävät monet rakenteelliset tekijät, kuten palveluiden alueellinen eriarvoisuus, hoitoon pääsyn ongelmat ja kokonaisvaltaisen hoidon puute.

Tukikohdan palveluohjaaja ja toimintavastaava Anne Puonti näkee työssään, miten palvelujärjestelmän haasteet heijastuvat asiakkaiden arkeen. Työssään palveluohjaajat tapaavat päihteitä käyttäviä asiakkaita, jotka tarvitsevat keskustelutukea tai käytännön apua esimerkiksi palveluihin hakeutumiseen ja niissä asioimiseen.

“Osa asiakkaistamme pääsee helposti tuen piiriin, mutta osa kohtaa suuria haasteita, joiden edessä meillä palveluohjaajillakin riittää setvimistä. Palveluiden saatavuuden suuret alueelliset erot saattavat ihmiset eriarvoiseen asemaan”, Anne kertoo.

Päihde- ja mielenterveysongelmien päällekkäisyys

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat henkilöt, joilla on diagnosoitu sekä mielenterveys- että päihdeongelma. He eivät välttämättä kuulu minkään palvelun ydinkohderyhmään, vaan joutuvat herkästi palveluiden väliinputoajiksi ja ohjatuiksi aina ‘seuraavalle luukulle’. Pallottelu palvelusta toiseen viivästyttää avun piiriin pääsemistä, etäännyttää apua tarvitsevaa palvelujärjestelmästä ja heikentää asiakkaiden luottamusta järjestelmään.

“Yleisesti tiedetään, että päihde- ja mielenterveysongelmat kulkevat käsi kädessä, ja niiden yhtäaikainen hoito olisi tärkeää. Valitettavasti kokonaisvaltaisen hoidon saanti ei usein edelleenkään toteudu. Moni asiakas on kertonut, että heiltä on mielenterveyspuolella edellytetty ensin päihdeongelman hoitamista. Se on nurinkurista, sillä mielenterveyden tuki päihdekuntoutuksen rinnalla on välttämätöntä. Usein päihteiden käytön taustalla on tarvetta lievittää psyykkistä huonovointisuutta”, Anne sanoo.

“Asiakkaalla voi olla jo aiemmin elämässään hylätyksi tulemisen kokemuksia. Nämä kokemukset voivat nousta pintaan, jos he vielä palvelujärjestelmän piirissäkin joutuvat ulossuljetuiksi”, hän lisää.

Palveluiden saavutettavuus ja saatavuus

Järjestelmätason haasteina Anne mainitsee lisäksi muun muassa digiosattomuuden ja erityisesti kaikkein vaikeimmassa elämäntilanteessa olevien kohtaamat palveluiden saavutettavuuden haasteet. Kaikilla ei ole välineitä tai resursseja selvittää palveluiden kiemuroita itse tai osaamista sähköisissä palveluissa asioimiseen.

“Palveluiden tulee olla siellä, missä asiakas on”, Anne korostaa. “Jalkautuva työ on siihen yksi keino. Sen kautta voidaan tukea asiakasta akuutissa tilanteessa ja ohjata tarvittavien palveluiden piiriin.”

Olennaista on myös tiivis ja tavoitteellinen yhteistyö eri toimijoiden välillä. Siinä on Annen mukaan tapahtunut positiivista kehitystä viimeisten vuosien aikana. Esimerkiksi Tukikohdassa tehdään aktiivista yhteistyötä monien eri toimijoiden, kuten Helsingin kaupungin asumisen tuen, aikuissosiaalityön, hammashoidon ja opioidikorvaushoidon arviointipoliklinikan liikkuvan tiimin sekä eri järjestöjen kanssa.

“Yhteistyö on ollut todella antoisaa, ja mikä tärkeintä, se on mahdollistanut monipuolisemman avun asiakkaille”, Anne kertoo.

Stigma vaikeuttaa avun saantia

Päihteitä käyttävät asiakkaat kokevat edelleen vahvaa stigmaa sosiaali- ja terveyspalveluissa asioidessaan. Päihdealan järjestöt toimivat sanoittajina ja yhteisen ymmärryksen rakentajina asiakkaiden ja palvelujärjestelmän välillä. ”Toivoisin, että järjestöjen tekemän työn merkitys tunnistettaisiin ja ymmärrettäisiin nykyistä paremmin, ja yhteistyötä järjestöjen ja julkisten palvelujen välillä yhä vahvistettaisiin”, Anne sanoo.

Järjestöissä avun saaminen ei edellytä diagnooseja tai lähetteitä, mikä madaltaa kynnystä hakea apua. Järjestöillä on hyvät edellytykset luottamuksellisten asiakassuhteiden rakentumiselle, sillä niiltä puuttuu päätösvalta asiakkaita koskeviin asioihin. Samanaikaisesti järjestöt tukevat omalla toiminnallaan myös viranomaisten tekemää työtä.

”Järjestöjen rooli on yhteiskunnallisesti merkittävä, ja niiden tekemää työtä on vaikea korvata millään muilla yhteiskunnallisilla toimilla. Näen, että julkisia palveluja kehitettäessä järjestöjen osaamista tulisi hyödyntää nykyistä enemmän. Järjestöille kertyy hiljaista tietoa esimerkiksi päihdekentän ilmiöistä, asiakkaiden elämäntilanteista ja siitä, miten palvelut konkreettisesti toimivat ihmisten arjessa”, Anne toteaa.

 

Seuraa Tukikohtaa sosiaalisessa mediassa:

Facebook

Instagram

Lue seuraavaksi

Tukikohdan toiminta kesällä 2024

11.6.2024

Kesä vaikuttaa joidenkin palveluidemme aukioloaikoihin. Katso tarkempi tieto kesän ajan toiminnastamme!

Jälkipolku-kuntoutusohjelma muuttaa uusiin tiloihin kesäkuussa

31.5.2024

Jälkipolku-kuntoutusohjelma muuttaa uusiin tiloihin, jotka sijaitsevat osoitteessa Aleksis Kiven katu 50, 00510 Helsinki (katutaso). Toiminta alkaa uusissa tiloissa maanantaina 17.6.2024.