Miten päihteitä käyttävän läheinen voi huolehtia omista rajoistaan?

Tukikohta ry:n läheistyöntekijät Marja Oivo ja Heidi Koponen kohtaavat työssään läheisiä, joille omien rajojen hahmottaminen ja niiden asettaminen suhteessa päihteitä käyttävään on vaikeaa. Läheinen on saattanut pitkään jatkuneessa, kuormittavassa tilanteessa tottua joustamaan ja olemaan jatkuvasti saatavilla pyrkiessään tukemaan päihteitä käyttävää.

Moni läheinen auttaakin päihteitä käyttävää huomaamattaan yli voimavarojensa, kantaen jatkuvaa huolta tämän tilanteesta. “Pitkään kuormittavassa tilanteessa ollut läheinen kokee usein, että ainoa mahdollinen tapa toimia päihteitä käyttävän kanssa on huolehtia tästä ja laittaa itsensä sivuun”, Marja kertoo.

“Jos kyseessä on vanhemman roolissa oleva läheinen, tulee kenties vielä korostetummin tunne, että minun täytyy olla aina olemassa lastani varten, vaikka hän olisi jo aikuinenkin”, Heidi kuvailee kivuliasta ristiriitaa.

Ristiriitaisia tunteita kokee myös päihteitä käyttävän kanssa parisuhteessa oleva. “Mitä rakkaus on, on rajakysymyksistä isoimpia. Tarkoittaako rajojen asettaminen sitä, että en rakasta?”, Marja kuvailee parisuhteessa olevan huolta.

Millaiset rajojen tulisi olla?

Heidi ja Marja kertovat läheisten usein kysyvän, millaisia rajojen pitäisi olla – pitäisikö esimerkiksi sulkea puhelin ja lopettaa rahan antaminen. Heidän mukaansa ennen rajojen asettamista suhteessa päihteitä käyttävään on läheisen tarpeen opetella tunnistamaan omat rajansa: mikä on minulle ok ja mikä ei.

Jotta läheinen voi asettaa rajoja, täytyy hänellä olla myös luottamusta siihen, että rajojen asettaminen on sallittua. “Pitää ymmärtää, mikä on läheisen vastuulla ja mikä ei. Jos jotain ikävää sattuu päihteitä käyttävälle silloin, kun et olekaan ollut tavoitettavissa, ei se tarkoita, että läheisenä olisit vastuussa tapahtuneesta”, Heidi korostaa.

Rajojen asettaminen ei ole hylkäämistä

Marjan mukaan rajojen asettamista vaikeuttaa se, jos päihteitä käyttävällä ei ole läheisen lisäksi juuri muuta tukea elämässään. Jos päihteitä käyttävä sen sijaan saa tarvitsemaansa apua ja tukea esimerkiksi päihdepalveluista, vähentää se läheisen painetta olla jatkuvasti tavoitettavissa ja saatavilla.

“Joskus voi olla, että päihteitä käyttävä ei ole saanut hakemaansa apua oikea-aikaisesti tai haluamallaan tavalla ja hän toteaa läheiselle, ettei apua ole saatavilla ollenkaan”, Heidi kertoo. Jos läheinen uskoo tämän tosiasiana, saattaa hän tahtomattaan ylläpitää päihteitä käyttävän virheellistä käsitystä asiasta. “Lisäksi läheisen antama jatkuva apu ja esimerkiksi asioiden puolesta tekeminen voi vähentää päihteitä käyttävän tarvetta avun hakemiseen muualta”, Heidi sanoo.

Vaikka rajattoman avun lopettaminen voi myös kannustaa päihteitä käyttävää ottamaan vastuuta elämästään, tulee läheisen kuitenkin asettaa rajoja ennen kaikkea oman itsensä takia - ei yksin sillä toiveella, että saa näin päihteitä käyttävän muuttamaan toimintaansa, Marja ja Heidi korostavat. Läheinen ei voi kantaa vastuuta esimerkiksi toisen halusta hakeutua tarvitsemansa avun piiriin.

“Läheinen saa jättää päihteitä käyttävälle vastuun tämän omasta elämästä”, Marja sanoo. “Se ei tarkoita hylkäämistä, vaan sitä, että on kaksi erillistä ihmistä”, hän selittää. Hän kannustaa läheisiä suuntaamaan fokusta enemmän muuhun elämään; läheisellä on lupa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja nauttia omasta elämästään.

Miten omia rajoja etsitään läheistyössä?

Läheisen omat rajat on läheistyössä keskeinen perusteema. “Usein tarve ja mahdollisuus rajojen asettamiselle tulee siinä vaiheessa, kun läheinen kokee jo olevansa niin väsynyt, että jonkun täytyy muuttua”, Heidi kertoo. “Tuemme läheistä huomaamaan ja löytämään hänelle sopivat terveet rajat, jotka voivat tarkoittaa esimerkiksi taloudellisia rajoja, ajallisia rajoja tai vuorovaikutuksellisia rajoja”, Marja kertoo.

Koska rajojen asettaminen käytännössä voi viedä paljonkin voimavaroja, täytyy läheistyössä tasapainoilla sen kanssa, millaiseen rajanvetoon läheisen voimat riittävät, Heidi lisää. Hänen mukaansa rajojen asettamisen ja viestimisen voi aloittaa ihan pienellä askeleella, kuten laittamalla puhelimen yöksi äänettömälle oman levon ja palautumisen turvaamiseksi.

Omiin rajoihin liittyvää työskentelyä tehdään myös Tukikohdan ammatillisesti ohjatuissa läheisryhmissä. Marjan mukaan ryhmämuotoisen työskentelyn etuihin kuuluu se, että läheinen pystyy yhtäältä samaistumaan vertaisten samankaltaisiin tilanteisiin ja toisaalta niiden avulla voi myös peilata omaa tilannettaan. Ennen läheisryhmään osallistumista läheistyöntekijät arvioivat läheisen kanssa yhdessä, onko ryhmämuotoinen työskentely hänen tilanteeseensa sopiva ja oikea-aikainen menetelmä.

“Jos läheisellä on pitkään jatkunut kuormittava ja akuutti, kriisiytynyt tilanne, on yksilötyöskentely sopivampi vaihtoehto, koska siinä rajallisia voimavaroja ei tarvitse käyttää muiden huomioimiseen”, Marja selittää.

Heidin mukaan moni läheinen kertoo ajattelevansa, että heidän pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja saada rajat asetettua. Marjan mukaan harva kuitenkaan pystyy ilman tukea tunnistamaan ja asettamaan rajoja. “Rajojen löytymisessä ja niiden asettamisessa on kyse pitkästä prosessista, johon on oikeus saada apua, uskaltaudu hakemaan sitä”, hän rohkaisee.

Läheistenpäivää vietetään vuosittain 5. toukokuuta. Vuonna 2026 teema on "Omat rajat". Nyt jo seitsemättä kertaa vietettävän päivän tavoitteena on muistuttaa, että kenenkään ei tulisi jäädä yksin kokemustensa kanssa. Lue lisää: www.läheistenpäivä.fi