Järjestötyöllä pelastetaan ihmishenkiä

Suomen päihdetilanne on huolestuttava. Huumekuolemien määrä on noussut ennätyksellisiin lukemiin: vuonna 2023 huumeiden yliannostuksiin kuoli 253 ihmistä, joista peräti 89 oli alle 25-vuotiaita nuoria. Synkkä kehitys osoittaa, että nykyiset palvelut eivät pysty vastaamaan kaikkien apua tarvitsevien tarpeisiin.

Tässä tilanteessa päihdetyötä tekevien järjestöjen merkitys korostuu entisestään. Järjestöt täydentävät julkista sektoria tavoilla, joihin julkiset palvelut eivät aina taivu. Järjestöt työskentelevät lähellä ihmisten arkea ja niiden erityinen vahvuus on kyvyssä rakentaa luottamuksellisia suhteita asiakkaisiin.

Esimerkiksi meillä Tukikohdassa matalan kynnyksen kohtaamispaikka toimii tärkeänä turvaverkkona, johon päihteitä käyttävät ihmiset voivat hakeutua ilman monimutkaista byrokratiaa. Toimintamme avulla tavoitamme avun tarpeessa olevia ihmisiä, joilla ei välttämättä muuten olisi kontaktia palvelujärjestelmään. Tuemme asiakkaita arjen hallintaan liittyvissä asioissa ja autamme heitä setvimään esimerkiksi Kela-asioita, asumiseen liittyviä kysymyksiä tai viranomaisasioita. Työntekijämme kulkevat asiakkaiden rinnalla, voivat lähteä asiakkaan tueksi tapaamisiin tai saattaa heitä tarvittaviin palveluihin. Monella asiakkaallamme ei itsellään ole resursseja selvittää hänelle sopivia palveluita tai kynnys hakeutua palveluiden piiriin voi olla korkea. Toimimme siltoina ja luottamuksen rakentajina julkisiin palveluihin.

Matalan kynnyksen palveluilla voidaan kirjaimellisesti pelastaa ihmishenkiä.

Matalan kynnyksen palveluilla voidaan kirjaimellisesti pelastaa ihmishenkiä. Tukikohdan päihteitä käyttäville suunnatussa kohtaamispaikassa on tänä vuonna ollut lukuisia läheltä piti -tilanteita, joissa työntekijät ovat varmistaneet asiakkaan nopean pääsyn jatkohoitoon esimerkiksi yliannostusepäilyjen ja sairaskohtausten vuoksi. Työntekijöiltä tilanteet ovat edellyttäneet valppautta, nopeaa reagointia ja ammattitaitoa. On aiheellista kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos apua ei olisi ollut saatavilla lähellä ja oikeaan aikaan.

Erilaiset fyysiset ja psyykkiset terveyshaasteet värittävät ihmisten arkea yhä enemmän. Näköalattomuus ja toivottomuus oman elämän suhteen yhdistettynä päihteiden käyttöön ajavat monet haavoittuvaan tilanteeseen. Monet meidänkin asiakkaista ovat jääneet julkisten palveluiden ulkopuolelle, eivätkä he koe palveluita saavutettaviksi. Hoitoon pääsyn viiveet, pitkät jonotusajat ja mielenterveys- ja päihdepalveluiden erillisyys ovat esimerkkejä palvelujärjestelmän rakenteellisista haasteista, jotka hankaloittavat avun saantia, heikentävät ihmisten luottamusta järjestelmään ja nostavat kynnystä avun hakemiseen.

Julkinen palvelujärjestelmä on jo valmiiksi kantokykynsä äärirajoilla ja kuormittunut. Tässä tilanteessa järjestöiltä leikkaaminen tuntuu suorastaan järjenvastaiselta.

Julkinen palvelujärjestelmä on jo valmiiksi kantokykynsä äärirajoilla ja kuormittunut – tässä tilanteessa järjestöiltä leikkaaminen tuntuu suorastaan järjenvastaiselta. Tiedetään, että järjestöjen työ vähentää julkisen terveydenhuollon kuormitusta ja niiden toiminnalla voidaan puuttua ihmisten elämäntilanteen vaikeuksiin usein oikea-aikaisesti. Ajoissa annettu apu on aina kustannustehokkaampaa ja inhimillisempää kuin kriisiytyneiden tilanteiden hoitaminen jälkikäteen.

Se, että joka viikko lähes viisi ihmistä kuolee huumeiden yliannostuksen seurauksena, on kestämätön tilanne. Asiantuntijat ja järjestöt ovat toistuvasti peräänkuuluttaneet konkreettisia toimia, kuten hoitoon pääsyn helpottamista, palveluiden saatavuuden parantamista ja haittoja vähentävien menetelmien, kuten naloksonin ja ainetestauksen, laajempaa käyttöönottoa. Suomessa on jo runsaasti tietoa siitä, mitä huumekuolemien ehkäisemiseksi tarvitaan; ongelmana ei ole tiedon puute, vaan poliittisen tahdon ja konkreettisten toimien puute.

Leikkaukset eivät todellakaan ole ratkaisu tilanteeseen. Nyt tarvitaan järjestöjen toimintaedellytysten vahvistamista, konkreettisia toimenpiteitä huumekuolemien ehkäisemiseksi ja tiivistä yhteistyötä kolmannen sektorin ja julkisen sektorin välillä. On myös tunnustettava, että järjestöillä on oma tärkeä roolinsa palvelukokonaisuudessa. Järjestöt eivät vain täydennä julkista sektoria, vaan pelastavat ihmishenkiä, tarjoavat ensiarvoisen tärkeää tukea arkeen, tukevat ihmisten toimintakykyä ja tarjoavat kohtaamista, jota apua tarvitsevat eivät välttämättä muualta saa.

Vasta näiden toimien myötä on mahdollista rakentaa turvaverkko, joka todella suojaa silloin, kun apua tarvitaan. Tämä ei ole pelkästään taloudellisesti järkevää, vaan myös inhimillisesti välttämätöntä.

Teksti:

Ron Furman

toiminnanjohtaja, Tukikohta ry