Asiakkaasta Paikka auki -työntekijäksi
"Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa ja ennen kaikkea tuntuukaan, olen ollut kohta vuoden työsuhteessa! Töissä, työntekijänä, minä?! Kiitollisuuden ja ihmettelyn määrä on sanoinkuvailematon. Voisin aloittaa kertomalla hieman taustoistani ja siitä missä tilanteessa olen, nyt, tässä.
Elin pitkään päihdemaailmassa, päihteiden käyttäjänä. Päädyin hakemaan apua päihdepolilta ja pääsin kuntoutukseen Hietalinnayhteisöön. Hietalinnasta mut ohjattiin Tukikohdan Jälkipolku-kuntoutusohjelmaan, kansankielellä ”avokuntoutukseen”. Sain ikään kuin jatkumoa minulle sopivaan yhteisöhoitotyyppiseen kuntoutumiseen. Jälkipolussa olin asiakkaana 7 kuukautta.
Jälkipolun aikana mulle puhuttiin Suunta-nimisestä kurssista, joka toimii Tukikohdan alaisuudessa. Suunta-kurssi on myös päihteetön, vähän ehkä jo pidemmällä oleville kuntoutujille tarkoitettu kouluun, työvalmennukseen, kuntouttavaan työtoimintaan tai mikä nyt kenellekin on ajankohtaista, valmentava kurssi, joka kestää noin 3 kuukautta. Ennen Suunta-kurssia päädyinkin vielä sattuman kautta (elämä oikeesti yllättää välillä) Helsingin kaupungin järjestämälle vertaisohjaajakurssille.
Suunta-kurssin aikana juttelin Jälkipolun työntekijöiden kanssa. Sovimme tapaamisen, jonka aikana mulle ehdotettiin, menisinkö Jälkipolkuun kuntouttavaan työtoimintaan ”vertsiksi”. Wow! Olin niin otettu…onko mussa oikeesti potentiaalia! Sain varmuutta tulevalle taas hetkeksi aikaa. Sain arvokasta kokemusta ja lisää itsevarmuutta sekä varmuutta siitä, että haluan tehdä ihmisläheistä työtä.
Kriiseily tulevaisuuden suhteen kasvoi, mitä pidemmälle kevättä mentiin. En kokenut olevani valmis vielä hakemaan mihinkään kouluun, koska koin identiteettikriisiä oman taustani johdosta. Kuvitellaan tilanne: haen lähihoitajaopiskelijana työssäoppimisjaksolle korvaushoitopoliklinikalle ja sitten yllättäen joku vanha tuttu tulee hakemaan lääkkeitä ja sitten hän toteaa: ”Mitä sä teet siellä?”.
Olenko velvollinen olemaan kaikille rehellinen omasta taustastani ja menneisyydestäni? Näkeekö musta päällepäin, mitkä mun taustat ovat? Entä huomaavatko koulukaverit ja opettajat tai työntekijät tulevilla työssäoppimisjaksoilla?
Olenko toipuja edelleen vai mikä mä olen?
Jälkipolun työntekijä vinkkasi sitten yks kaunis kevätpäivä, että nyt Tukikohdalla olisi hakusessa tällainen ”Paikka auki -työntekijä” haittoja vähentävällä sekä matalan kynnyksen puolella Tukikohdan Pasilan toimitiloissa. Tämä herätti paljon kysymyksiä ja taas omanlaista kriiseilyä. Minä omine taustoineni haittoja vähentävällä puolella? Mitä se edes on se haittoja vähentävä? Olenko toipuja edelleen vai mikä mä olen?
Meille toipujille ollaan jo ensi askeleesta kuntoutumisen polulle lähtiessä sanottu, että päihdemaailmasta ja vielä päihteitä käyttävistä ihmisistä olisi hyvä irtaantua kokonaan. Ja nyt sitten itse kuntoutujana ja työskenneltyäni vain kuntoutujien ja toipujien kanssa lähtisin oikeisiin töihin päihteitä käyttävien piiriin. Sitä kysymysten tulvaa, mitä pääni sisällä kävin ja niitä kaikkia mahdollisia kauhukuvia…
Kriiseilyistä huolimatta otin Tukikohdan toiminnanjohtajaan yhteyttä ja sovimme tapaamisen. Jännitti niin pirusti, vaikka haastattelijat olivatkin tuttuja kasvoiltaan ja muutamat lauseet oltiin vaihdettu. Sain vastauksia minua askarruttaviin kysymyksiin ja pistimme nimet työsopimukseen. Olin niin kiitollinen ja otettu jälleen! Ei voi olla totta…
Muistan ikuisesti, kun toiminnanjohtaja ja tuleva lähiesimieheni sanoivat, että: ”Kiitos itsellesi siitä, mitä olet saavuttanut. Sä oot tehnyt sen suurimman työn tässä”. Ei juma! Sitä haikeuden määrää, kun ”joutuu” jättämään Jälkipolun ja työntekijät…sitä pelkoa ja epävarmuutta tulevasta. Uudet työkaverit, iso työyhteisö, uudet tilat, missä työskennellä, uudet työtehtävät ja ennen kaikkea uusi asiakaskunta.
Paikka auki -ohjelma on pitkäaikaistyöttömille, kuntoutujille sekä vaikeasti työllistyville kehitetty sosiaali- ja terveysministeriön avustusohjelma. Se tarjoaa vuoden mittaisen työsuhteen sosiaali- ja terveysalan järjestössä edistäen henkilön työelämävalmiuksia sekä jatkopolkumahdollisuuksia. Työtunteja on 80%, eli esimerkiks mun työsopimuksessa se on 6 tuntia per päivä. Palkka on myös 80 %. Paikka auki -työntekijöillä on oma mentori työsuhteen alusta asti. Muuten työntekijällä on samat oikeudet ja työsuhde-edut kuin ”normityöntekijällä”.
Mulle annettiin tosi paljon tilaa ja aikaa tutustua paikkoihin ja ihmisiin sekä eri toimintoihin, koska niitä on aika paljon Tukikohdalla. En todellakaan pysynyt mukana, mitä ja ketä missäkin on, heh. Muistuteltiin, että voi ottaa ihan rauhassa, mikä taas oli hieman haastavaa itselle, koska olen tottunut tekemään ja toimimaan.
Koska elimme koronapandemian keskellä ja kesälomat olivat alkamassa, meillä toimi poikkeuksellisesti pop up -kahvila pihalla. Siellä tarjoilimme kävijöille pullaa, leipää, mehua, kahvia sekä teetä. Siinä pääsin näkemään hieman asiakkaita ja rennosti jutustelemaan. Lisäksi teimme ympäristökierroksia eli lähdimme keräämään roskia sekä käytettyjä käyttövälineitä lähialueelta huomioiden tarvittavat varusteet eli turvakengät, viiltosuojahanskat, käyttövälineille tarkoitetut keräysastiat, pihdit ja jätesäkit.
Lisäksi mulle näytettiin, miten eväspussit tehdään. Näitä eväspusseja siis jaetaan, kun lähdetään jalkautumaan. Valmistimme myös kolmioleipiä jalkautumisia varten. Multa kysyttiin, että haluanko päästä tekemään käyttövälinepusseja.
Tukikohdassa on noudatettu hyvin sensitiivistä ohjausta. Kaikessa on painotettu, ettei mitään sellaista työtehtävää tarvitse tehdä, mitä ei halua.
Hyvin pian multa kysyttiin, haluanko lähteä mukaan jalkautumaan - jälleen siis, jos vain haluan. Voi herranjestas, kun taas mieleen tulvi kysymyksiä ja erinäisiä kauhukuvia. Lähdin kuitenkin kokeilemaan. Kannatti kokeilla, meinaa tykästyin jalkautumiseen oitis!
Kuvittelin ennen ensimmäistä jalkautumista, että ihmiset olisivat epäkohteliaita ja jopa uhkaavankin oloisia. Yllätyin siitä, kuinka kohdattavat ihmiset kaduilla olivatkin aidosti kiitollisia ja iloisia. Mielikuvat, epätietoisuus ja ehkä jonkinlaiset ennakkoluulot murenivat alta aikayksikön.
Mulle on annettu tilaa toimia ja työskennellä kentällä sekä ennen kaikkea luotettu siihen, että handlaan ja pärjään.
Tukikohdassa otetaan huomioon jokaisen työntekijän toiveet työtehtävien suhteen, jotta pääsee kokeilemaan ja tutustumaan eri toimintoihin. Mielenkiintoni jalkautuvaan työhön otettiin huomioon, kun Tukikohdassa aloitettiin jalkautuvaan työhön keskittyvä hanke. Mulle ehdotettiin, jos olisin parina päivänä viikossa tekemässä jalkautuvaa työtä sekä muutoin Avoimet ovet -kohtaamispaikassa muun muassa tekemässä ja jakamassa ruokaa.
Koko tämän ajan, kun olen työskennellyt Paikka auki -työntekijänä, muhun on suhtauduttu sensitiivisesti ja tuettu sensitiivisellä työotteella, mikä on ollut mulle henkilökohtaisesti todella tärkeää. Mulle on annettu tilaa toimia ja työskennellä kentällä sekä ennen kaikkea luotettu siihen, että handlaan ja pärjään.
Se on taas nostanut merkittävästi mun itsetuntoa. Oon saanut arvokasta tietoa ja taitoa työskennellessäni ammattitaitoisten ja kokeneiden huippuihmisten kanssa. Oon saanut tosi paljon eväitä matkaani, ja niitä kannan aina mukanani. Oon ylpeä siitä, että saan tehdä tätä työtä ja tää on mulle kunnia! Oon saanut arvokasta työkokemusta ja suunnan sille, mitä kohti tavoitella."
Teksti: Kiitollinen, työskennellyt Tukikohdassa osana Paikka auki -ohjelmaa
Lue seuraavaksi
Tukikohta ry on valittu HumanPower24 -kilpailun Ihmisläheisin työpaikka -kategorian finalistiksi!
Tukikohta ry on valittu HumanPower24 -kilpailun Ihmisläheisin työpaikka -kategorian finalistiksi. Kilpailun tavoitteena on nostaa esiin esimerkillisiä toimijoita, jotka luovat psykologisesti turvallisia, hyvinvointia tukevia ja kasvua mahdollistavia työympäristöjä.
Yliannostuksiin kuoli viime vuonna ennätysmäärä ihmisiä
Huumemyrkytyksiin eli yliannostuksiin kuoli 253 ihmistä
vuonna 2023 – “Tuskallisinta oli, ettei palvelujärjestelmä ja yhteiskunta
pystynyt tarttumaan avunhuutoon ajoissa”, menetyksen kokenut
läheinen kertoo.